Tanssimorfiinia - Sanna Kivivuori

06.05.2019

Tanssimorfiinia

Kisapäivä. Kuhinaa, jännitystä, energiaa. Kisapäivät ovat rakkaan harrastukseni kulminaatiokohtia. Olen kisannut sekä ryhmissä että parin kanssa. Toki kokemus vähentää jännitystä, mutta aina se päivä on kihelmöivä. ProAm-kisaajilla yhteistä on intensiivinen halu oppia, minkä vuoksi haluamme oman personal trainerin eli tanssia ammattilaisen kanssa. Kisapäivä tuo meistä jokaisesta myös esiin halun olla prinsessa tai prinssi lajiin liittyvän asustuksen vuoksi. Vaikka meillä on keskenään erilaisia tavoitteita, yhteistä on, että jokainen hakee kisoista jonkinlaista onnistumisen tunnetta.

Intensiivinen ihastukseni tanssiin lähentelee riippuvuutta, addiktiota. Ahneus oppia lisää näkyy suuressa osassa meistä tanssisalilla. Se luo erityistä yhteenkuuluvaisuuden tunnetta - jaamme jotain, mitä muut eivät ymmärrä. Toisaalta tanssi on hyvin voimakkaasti yksilölaji ja kilpailullisuudella on myös riski tuoda lieveilmiöitä, joita meidän tulee yhdessä varoa. Kilpatanssijoilla on tutkittu stressihormonitasoja eli kortisolipitoisuuksia, jotka nousevat erään tutkimuksen mukaan kisapäivänä vähintään kaksin-kolminkertaisiksi.

Tanssiaddiktiolla on tieteellistä näyttöä. Endorfiini eli endogeeninen morfiini on elimistön itse tuottama hormoni. Sitä syntyy aivolisäkkeessä. Se saa aikaan mielihyvän tunnetta ja vähentää kipua. Endorfiineja vapautuu esimerkiksi liikunnan, nauramisen ja hyvän musiikin kuuntelun yhteydessä. Liikunnan yleensä on todettu lisäävän veren endorfiinitasoja ja aiheuttavan jopa lievää euforiaa. Tanssi liikuntamuotona on erityinen. Tanssin liike, tarina ja yhteys musiikkiin nostaa sen muiden liikuntamuotojen yläpuolelle. Melko tuore tutkimus Britanniasta toteaa, että synkronoitu liike toisten kanssa johtaa yhteistyöhaluun ja sosiaaliseen läheisyyteen. Ryhmätunneilla tämä tulee kauniisti esiin. Evoluutiossakin sitoutuminen ja synkronia ovat olleet merkittäviä tekijöitä. Ihminen on tanssinut aina.

Mikä addiktiotamme ruokkii, miksi olemme valmiit omistamaan suuren osan vapaa-aikaamme sille? Mielihyvähormonin lisäksi ainakin oppimisen riemu. Mitaleja suuremman tyydytyksen tuo tunne, että on oppinut uutta, kehittynyt, tanssinut paremmin kuin aikaisemmin. Oppimisen lisäksi ryhmäytyminen varmasti ruokkii innostustamme. Ihminen on sosiaalinen eläin ja kaipaa yhteenkuuluvuuden tunnetta. Usein kuulee kommentin, että olemme kaikki samaa tanssiperhettä. Paljon sanottu. Tanssiperheellä ilmaistaan voimakasta yhteenkuuluvuuttamme.

Tanssin harrastajien tukipilarit, opettajat, saavat elää tämän lajin kanssa työkseen. Mikä etuoikeus. He ovat erityinen ryhmä positiivisia opin jakajia ja tanssiaddiktion stimuloijia. En tiedä muuta ammattiryhmää, jossa työyhteisö on myös ystäväyhteisö ja vapaa-ajan jakaja. Itselläni on kaksi hyvin erilaista personal traineria, kumpikin erinomaisia pedagogeja. Mentaalivalmentajani antaa loistavia ohjeita. Erilaisilla ryhmätunneilla Kaapelitehtaalla on kaiken kaikkiaan käsittämättömän hienoa opetusosaamista; voi sanoa, että Suomen parasta tässä lajissa. Erikseen on mainittava Sirpa ja Jukka, voimakkaat tukipilarit ja ilmapiirin luojat. Heidän opetushetkensä ovat kultahippusia ja kahdenkeskiset keskustelunsa innokkaan oppilaan kanssa hyvin kokonaisvaltaisia ja eteenpäin auttavia.

Kurotamme koko ajan kauemmas, korkeammalle, tuntemattomaan. Matka sinne kulkee tanssimorfiinin voimalla. Oppimisen riemua ja aurinkoa kaikille!