Jukka Haapalainen

Jukka syntyi aktiivisesti kulttuuria harrastavaan perheeseen, missä molemmat vanhemmat olivat nuorisoseuralaisia ja harrastelija näyttelijöitä. Isältään polkkamieheltä ja kansantanssin mestarilta Jukka peri liikkumisen lahjan, kun taas oma kiinnostus ja voimakas palo tanssiin heräsi hänen ollessa viisivuotias tanssielokuvan myötä. Nuorisoseuran tanssikurssien kautta tanssit tulivat alkuun tutuiksi ja Jukan ollessa 10-vuotias perustettiin kotikaupunkiin tanssiseura Lapuan huisku ja häntä pyydettiin pariksi Hanna Kaappolalle.

Lapuan Huiskun oppilaat kävivät usein harjoittelemassa Oulussa Telemarkin perustajien Asko ja Salme Raukovaaran opissa. Telemarkissa kävivät opettamassa myös toisinaan Michael Stylianoksen kaltaiset korkea-arvoiset mestarit, joilla oli Raukovaarojen ohella paljon vaikutusta Jukan saamaan koulutukseen. Samasta paikasta löytyi myös tuleva elämän mittainen tanssipari Sirpa ja myöhemmin heidän tanssiessa yhdessä oli samanlaisesta koulutustaustasta paljon hyötyä.

Tanssin rinnalla musikaalinen Jukka harrasti vakavasti myös klarinetin soittoa. Lukioikäisenä hänen oli tehtävä valintoja harrastusten välillä ja päätös siitä jatkaisiko hän klarinetin kanssa kohti Sibelius-Akatemiaa. Tanssi vei kuitenkin voiton ja Jukka muutti silloisen parinsa Heli Lahdensuon kanssa Helsinkiin harjoittelemaan. Ahkera harjoittelu kantoi hedelmää jo ensimmäisenä vuonna Blackpoolissa heidän tanssiessa British Open kilpailun alle 21-vuotiaiden finaaliin ja samana vuonna tuli myös ensimmäinen Suomen mestaruus. Kaikkiaan Jukka ja Heli saavuttivat yhteisinä tanssivuosinaan neljä Suomen mestaruutta.

Nuorena tanssijana Jukka tutustui Suomen tanssiurheiluliiton leirillä arvostettuun Espen Salbergiin. Hänen ollessa 23-vuotias tarjosi Espen hänelle mahdollisuutta muuttaa Osloon harjoittelemaan uuden tanssiparin kanssa. Yhdessä uuden parinsa tanskalaisen Sophien Jørgensenin kanssa Jukka vuokrasi suuren asunnon Oslosta, missä he harjoittelun ohella majoittivat ympäri maailmaa Espenin oppiin saapuvia tanssijoita. Vuosi Oslossa opetti paljon paitsi tanssista, niin myös kisa-asujen valmistuksesta ja antoi samalla arvokkaan kosketuksen kansainväliseen tanssin maailmaan. Vuoden jälkeen Jukka palasi Helsinkiin ja tanssijan ura tuli jonkinlaiseen käännekohtaan. Hän päätti jättää kisalattian toistaiseksi ja palasi rakkaaseen kenkämyyjän ammattiin Helsingin maineikkaaseen Oldenburgin kenkäkauppaan.

Samaan aikaan elämä kuljetti Jukan ja Sirpan jälleen samoille raiteille. Samanlaisessa elämäntilanteessa omilla tahoillaan Suomen mestaruuksia voittanut pariskunta päätti lähteä Englantiin suorittamaan tanssiopettajan ammattilaistutkintoa. Englannissa ollessaan he menivät katsomaan tammikuussa United Kindom Open Championships -kisoja. Kumpikaan ei kaivannut amatöörisarjassa tanssimista, mutta ammattilaisten astellessa lattialle tunsivat he molemmat voimakasta halua kilpailla heidän kanssa samassa sarjassa ja syntyi yllättävä päätös lähteä treenaamaan kohti yhteistä tavoitetta. Seuraavana päivänä he jo soittivat Norjaan Espenille ja aloittivat ahkeran harjoittelun saman kevään Blackpoolin kisoja varten. Yhteinen tanssiura sai Blackpoolissa räjähtävän lähdön heidän sijoittuessa heti ensimmäisenä vuonna 24 parhaan joukkoon Rising Starissa ja 48 parhaan joukkoon avoimessa pääluokassa kaikista ammattilaisista. Blackpoolin jälkeen Jukka ja Sirpa kiersivät kaikki mahdolliset tärkeät kilpailut muun muassa Kanadassa, Pohjois-Amerikassa, Aasiassa ja Euroopassa. Ahkeruus palkittiin jälleen ja seuraavissa EM-kisoissa he tanssivat jo finaalissa sijoittuen lopulta kuudenneksi.

Kun merkki menestymisen mahdollisuuksista oli saatu, niin pakattiin koti Helsingissä ja edessä oli muutto Englantiin. Englannissa Jukka ja Sirpa jatkoivat opiskeluaan tekniikkaspeasialisti June McMurdon opastuksessa ja myöhemmin kilpatanssin korkea-arvoisen mestariopettaja Walter Lairdin opetuksessa. Teknisesti taitavina tanssijoina saivat he keskittyä Walterin kanssa harjoitellessa tanssin taiteelliseen ilmaisuun, rajojen rikkomiseen ja sääntöjen venyttämiseen. Työskentely Walterin kanssa toi myös mahdollisuuden päästä pitämään koreografialuentoa lajin maailmakongressiin Blackpooliin keväällä 1992 jo ennen kuin he olivat vielä tanssineet edes ammattilaisten kisan virallisessa finaalissa. Samana keväänä finaalipaikka oli kuitenkin jo todellisuutta Jukan ja Sirpan sijoittuessa neljänneksi.

Menestymisen myötä Jukka ja Sirpa antautuivat tanssille kokonaan ja harjoittelivat todella paljon ja sijoitus maailman kolmen parhaan parin joukossa vakiintui. Vuoden 1996 lopulla he päättivät, että neljä vuotta kolmannella sijalla sai riittää. Joululomalla he laativat suunnitelman, päättivät ottaa vielä lisää riskejä ja saavuttaa korkeimman palkintosijan seuraavana vuonna. Määrätietoisuus ja ahkeruus kannatti, sillä keväällä 1997 he tanssivat itsensä ensimmäistä kertaa Blackpoolissa voittoon ja uusivat sen vielä kahtena seuraavanakin vuonna. Vuosituhannen vaihteessa ammattilaisten joukkoon oli muodostunut uusi superpari Carmen Vincelj ja Bryan Watson. Samaan aikaan Jukka ja Sirpa keskittyivät erilaisiin esiintymisiin ja teatteriin. Carmenin ja Bryanin vietyä voiton keväällä 2000 pohtivat kolminkertaiset mestarit omia tanssillisia tavoitteitaan. He janosivat kuitenkin vielä yhtä voittoa ja palasivat työskentelemään yhdessä Espenin kanssa. Nelinkertaisina mestareina vuonna 2001 oli aika kypsä kilpauran päätökselle ja siirtyminen tanssissa uusille vesille.

Teatterimaailma oli ollut Jukalle lapsuudesta asti tuttu ja veti puoleensa entistä enemmän kilpauran jälkeen. Ensimmäisen kerran Jukka ja Sirpa olivat työskennelleet ohjaaja Tiina Puumalaisen kanssa Seinäjoella vuonna 1999 esitetyssä Mustan ruusun tango musikaalissa. Kilpailuvuosien jälkeen tarjoutui enemmän mahdollisuuksia teatterityöskentelyyn ja he olivat mukana muun muassa UIT:n 25-vuotisjuhlarevyssä, ja tekivät myös Savoy-teatterissa esitetyn oman teoksen nimeltä Latin Quarter. Kokemukset ja onnistumiset vahvistivat suunnan olevan oikea ja uusia mahdollisuuksia seurasi. Yksi uran ikimuistoisimmista produktioista Jukalle koitti vuonna 2004 jälleen Tiinan ohjauksessa Turun kaupunginteatterin Veren häät nimisen teoksen parissa. Teoksen voimakkaisiin runoihin pohjautuvat tanssit tekivät Jukkaan syvän vaikutuksen aikoinaan hänen ihannoiman flamencotanssija Antonio Gadesin ja Christina Hoyosin esittämänä. Veren häät opetti paljon heille siitä, kuinka tanssilla voi saavuttaa yleisön teatterin lavalla. Veren häitä seurasi useat erilaiset produktiot, joista yksi mielenkiintoisimmista oli Jukan, Sirpan ja Sami Saikkosen hyppy tuntemattomaan teoksella 3SOME. Teos oli sen verran erilainen kokeilu, että edes kriitikot eivät halunneet lokeroida sitä mihinkään tiettyyn tyylilajiin.

Rohkeiden ja onnistuneiden kokeiluiden jälkeen pääsivät Jukka ja Sirpa jälleen työskentelemään Tiinan kanssa yhteisen unelmateoksen parissa. Tampereen työväenteatterin Suden morsian pohjautui runokokoelmaan, jossa päähenkilöiden dialogi käytiin puhtaasti tanssillisen tulkinnan kautta. Teoksen tuottaminen on ollut yksi Jukan uran upeimmista. Kuten kilpaurallakin, niin myös myöhemmin tanssijana ovat tapahtumat ja projektit johtaneet seuraavaan. Esimerkiksi Suden morsiamesta tuli myöhemmin Double-nimisen teoksen ensimmäinen puoliaika, mistä oli riisuttu kaikki kulissit ja puhutut dialogit pois. Toinen puoliaika taas syntyi, kun vanhat mestarit kutsuttiin esiintymään 2013 Japaniin Super Star Gaalaan ja esiintymistä varten he valmistelivat kolme uutta koreografiaa.

Nykyisin opetustyö ja tuomarointi rytmittää Jukan arkea ja kuljettaa pitkin maailmaa Lontoon ja Helsingin tukikohtien lisäksi. Jukan oppilaisiin kuuluu useita tämän hetken kärkipareja, mutta myös aivan vasta-aloittaneita harrastajiakin. Hän tuntee erityisen suurta vastuuta vasta-alkajista, jotka kokevat tanssin ensimmäistä kertaa juuri hänen kauttaan. Jukan motto onkin, että hän pyrkii aina antamaan jokaiselle oppilaalle, asiakkaalle ja yleisölle vähän enemmän, kuin mitä he ovat tulleet hakemaan. Oma tanssistudio HSDS oli pitkäaikainen haave, jonka avulla Jukka haluaa yhdessä Sirpan kanssa antaa tanssille takaisin. Samalla intohimolla hän suhtautuu työhönsä tuomarina niin arvostetuissa tanssikisoissa kuin suosikkiformaatti Tanssii tähtien kanssa -ohjelmassakin kymmenen vuoden ajan. Jukan mielestä jokainen tanssija ansaitsee tulla tuomaroiduksi mahdollisimman laadukkaasti ja korkealla tasolla.

Tanssilla on Jukan uralle vielä paljon annettavaa ja hän inspiroituu täydellä sydämellä kokonaisuuksista, jotka synnyttävät voimakkaita tunteita. Hän nauttii erityisesti tarinallisten tanssien tanssimisesta, joilla on hänelle itselleen merkitystä. Kisavuosina vahvoja tarinallisia tansseja olivat siksi Paso Doble ja Rumba ja siksi ne olivat usein Jukan suosiossa. Myöhemmin uralla vahvat ja hänelle itselleen erityisen merkitykselliset teokset ovat olleet Veren häät ja Suden morsian.