MILLAS DANCING LIFE

Sijainen, uhka vai mahdollisuus?

Palatessani tanssiharrastuksen pariin aikuisena joitakin vuosia sitten, innostuin salsasta todennäköisesti innostavan opettajan takia. Opetustyyli sopi minulle ja tunnille oli joka viikko erityisen mukava tulla. Muistan edelleen oikein hyvin ensimmäisen kerran sijaisen opetuksessa. Salsa muuttui lattarimusiikin tahdissa tehdyksi jumppatuokioksi ja tunnin jälkeen oli fiilis, että miksi ihmeessä vaivauduin paikalle. Olin niin kiintynyt yhden opettajan tyyliin, että mikä tahansa hieman erilainen tuntui väärältä. Tanssittuani vuoden päivät samalla tanssikoululla uskaltauduin vasta ensimmäisen kerran toisen opettajan ohjaamalle Bailatino-tunnille. Ensimmäiset tunnit menivät jälleen melko haparoiden, kunnes sain opettajan tyylistä kiinni. Tanssin turvallisella maaperällä ja tyydyin pysyttelemään mukavuusalueellani kahden opettajan opissa. Jos oma opettajani ei päässyt tuntia pitämään, jäin mieluummin itse pois, kuin olisin ollut valmis toistamaan kokemustani sijaisen ohjaamasta tunnista.

Suhde omiin suosikkiopettajiin on meillä oppilailla yllättävän voimakas. Monille meistä on viikon kohokohta päästä hikoilemaan tanssin ja musiikin rytmissä juuri Markon, Sutun, Jannen ja muiden suosikkiemme johdolla. Moni matkaa suosikkiopettajan perässä jopa tanssikoululta toiselle ja näin itsekin aikoinani tieni löysin HSDS:lle Sutua seuratessani. Viime syksynä lupasin täällä blogissakin haastaa itseäni ja kokeilla mahdollisimman monipuolisesti eri opettajien tunteja. Kokeilun myötä tilanne on se, että yhden päivän sijaan voisin käydä Kaapelilla vaikka jokaisena päivänä, sillä löysin monta uutta mahtavaa ja inspiroivaa viikkotuntia, sekä monipuolisen kirjon opettajia. Nykyisin nautin ehkä jopa hieman siitä, että en aina tiedä mitä tuleman pitää ja saatan siinä sivussa päästä pinttyneistä maneereistani itsekin eroon.

Kaikkien tuntien joukossa oli kuitenkin yksi mitä en ollut uskaltautunut kokeilemaan. Nimittäin Kallen balettitunnista olin varma ettei osaamiseni vielä mitenkään riitä ja kuulin huhuja herran tiukasta opetustyylistä. Voitte uskoa kauhun silmissäni, kun tammikuisena tiistaina Jaanan sijaan saliin asteleekin Kalle. Opettajien tyylit eroavat täysin toisistaan, mutta kiitos tämän sijaistapauksen voin nyt sanoa, että torstain ja lauantain baletit lisäisin viikko-ohjelmaani enemmän kuin mielelläni. Ylipäätään kokemukset sijaisen ohjaamista tunneista ovat HSDS:llä olleet poikkeuksetta hyviä kokemuksia. Näin harrastajalle, jolle jokainen tunti on odotettu viikon huippujuttu, on tämä todella tärkeää. Esimerkiksi kokemus Matti Puron sijaistamasta Markon tunnista oli aika eri luokkaa kuin muinaiset muistot lattarijumpasta. Nyt omasta viikko-ohjelmastani löytyy Matin super siisti Street Latin tunti ja taas olen löytänyt uuden opettajan, jonka opissa on mahtava käydä ammentamassa uutta.

Nykyisin sijaisuus voi olla jopa riemastuttava yllätys. Pari viikkoa takaperin Matti ilmoitti, että seuraavalla viikolla hänellä olisi sijainen ja tuuraamaan saapuisi vanha opettasuosikkini Topi. Odotin seuraavaa viikkoa vähintäänkin innolla ja oli mieletön fiilis päästä pitkästä aikaa Topin tunnille. En voinut olla miettimättä mitä mahtoi ihanan ja energisen opettajamme päässä liikkua. Jännittääkö tulla sijaistamaan, kun sali on täynnä oppilaita, jotka ovat ehkä tottuneet toisenlaiseen tyyliin ja joku saattoi odottaa viikkotuntiaan juuri Matin opissa. Topi hoiti tietysti homman kotiin valloittavalla tyylillään pitkän linjan ammattilaisena, mutta vastaava pesti ei olisi taatusti ollut helppo nuoremmalle uransa alkutaipaleella olevalle opettajalle. Omien kokemuksien jälkeen täytyy vain kannustaa jokaista kokeilemaan monipuolisesti eri tunteja ja opettajia, sekä antamaan jokaiselle sijaille mahdollisuuden. Sitä ei koskaan tiedä kenen nykyisen tai tulevan mestarin oppiin sitä HSDS:llä joutuukaan ja mitä sitä voi seuraavalla tunnilla oppiakkaan. 

Tanssin iloa ja oppimisen riemua uudelle tanssivuodelle 2017!