Saara Hedman Design's Dancing Life

29/09/2016

-Se hetki on parasta, kun asiakas saa uuden tanssipuvun päällensä. Puvun jota on suunniteltu ja sovitettu; mallailtu ja muokattu yhdessä pää kenossa peilin edessä. Kaikki istuu ja lopputulos on parempi kuin kumpikaan meistä ennalta arvasi. Asiakas näkee itsensä peilistä ja pyörii ympäri, kurkkaa olan yli. Ilmeestä näkee, että nyt olen onnistunut. Tanssija katsoo kuvajaistaan, ja vähän alkaa jo tanssittaa. Helmaa on pakko hiplata ja ottaa muutama pyörähdys. -

Käsillä tekemistä olen rakastanut aina. Jo nuoresta lähtien olen jatkuvasti askarrellut, neulonut, virkannut, ommellut ja rakennellut. Alle kouluikäisenä opin virkkaamaan Mummini opastuksella. Ensin syntyi hiiren peitto, hiljalleen kapeneva malli, kun reunasilmukat jäivät välillä nappaamatta. Koko ikäni olen aina innostunut uusista tekniikoista, ja hiirenpeitosta etenin vähitellen vaativampiinkin malleihin. Ammatillista tietotaitoa hain myöhemmin artesaani koulutuksesta, Oulun Pikisaaren ammattikoulusta, jonka jälkeen aloitin oman toiminimeni Saara Hedman Designin. Aloitin täyspäiväisen työelämän tehden korjausompelua, sarjatulella lahkeen lyhennystä ja vetoketjun ompelua. Pari vuotta ehdin opetella alan perustaitoja. Työ tarjosi rutkasti teknistä haastetta, mutta tuntui että luovuutta en oikein päässyt käyttämään. Tästä ajanjaksosta jäi mukaan kuitenkin vahva osaaminen kaikenlaiseen korjausompeluun, ja monia muita oivalluksia jotka auttavat minua työssäni joka päivä.

Sitten tulikin samassa rytäkässä muutto Tampereella, ja mahdollisuus joka muutti urani suunnan. Törkeästi suhteita hyväksikäyttämällä pääsin työharjoitteluun Lontooseen legendaarisen pukujentekijän Elaine Gornallin luo. Elaine on pukenut uransa aikana useita maailman tähtitanssijoita, noin ihan esimerkiksi mainittakoon meidän Sirpan <3 Oikeiden narujen nykiminen kannatti, ja vietin kolme kuukautta Elainen kanssa opetellen hänen työtekniikoitaan. Aloitin perusjutuista ja etenin pikkuhiljaa läpi kaikkien työvaiheiden. Yhteistyömme toimi äärettömän hyvin, ja jatkan edelleen Elainen luona työn tekoa kausiluontoisesti. Samoja tekniikoita voin nyt ylpeänä hyödyntää omissa töissäni suomalaisille asiakkaille.

Matkani tanssinmaailmaan taas alkoi 10-vuotiaana Oulussa, kun pääsin mukaan tanssikeskus Citydancen lasten hip-hop muodostelmaan. Ryhmää kaivattiin tyttöä, joka osaisi tehdä puolivoltin. No, minä osasin. Aika nopeasti tanssi täytti kaikki illat ja sain harrastuksen kautta ihania ystäviä. Minusta tuli "Tanssija". Identiteetti, joka on säilynyt mukana teinivuosista lähtien, riippumatta siitä kuinka aktiivista harrastamiseni on ollut. Koskaan en ole varsinaisesti tähdännyt ammattilaisuuteen tanssijana, mutta useamman vuoden harjoittelin show- ja nykytanssia todella tavoitteellisesti. Lavalla yleisön edessä olen viihtynyt aina. Siellä tunnen olevani täysin läsnä, näen ja kuulen kaiken ympärilläni, mutta mikään ei minua häiritse. Olen omassa tilassani, tai ryhmän yhteisessä energiassa ja hetken kaikki on selkeää. Esiintyminen, lava, ja tämä taianomainen energia vetävät minua edelleen puoleensa. Enää en niin palavasti hingu itse jatkuvasti lavalle, mutta yhä nautin täysillä siitä fiiliksestä, takahuoneista ja jännityksestä. Rusketusaineen tuoksu vapauttaa edelleen perhosia vatsanpohjaan.

Työssäni pyrin aina siihen, että pukuni korostaisi kantajansa hyviä puolia, ja antaisi hänelle lisää itseluottamusta. Teknisesti onnistunut puku on täynnä millintarkkoja yksityiskohtia, se tuntuu päällä hyvältä, eikä pukua tarvitse korjailla tai tarkistella suorituksen aikana. Teknisten seikkojen yli tärkeintä on mielestäni se, että tanssija tuntee itsensä kauniiksi, komeaksi, upeaksi ja säteileväksi. Lavalla itse olleena tiedän hyvin, kuinka oikea puku voi parhaimmillaan parantaa ja vahvistaa ilmaisua ja antaa itseluottamusta. Työssäni hienoimpia hetkiä ovat ne, kun näen, kuinka tanssija tuntee itsensä kauniiksi katsoessaan peiliin. Sitä ilmettä metsästän, ja aina uudestaan hämmästyn, kuinka oikea puku tekee estraditaiteilijan. Kuitenkaan tämäkään työ ei voi päivästä toiseen olla pelkästään säteilyä ja loistokkuutta. Välillä illat venyvät ja hartiat jäkittävät kun koristelua olisi tehtävänä vielä muutama tuhat strassia. Kovaa työtä, kuten mikä tahansa yrityksen pyörittäminen. Mutta joka tapauksessa, teen joka päivä töitä niiden asioiden kanssa, joita eniten rakastan. Tunnen kiitollisuutta siitä, että saan ympäröidä itseni kauneudella ja ihmisillä jotka jakavat intohimoni tanssitaiteeseen. Käsityöt ja tanssi; niistä päiväni täyttyvät.

-Saara